lauantai 22. joulukuuta 2012

Mazda on maanteiden kuningas

Työ menetti hetkessä hohtonsa, joten päätin irtisanoutua ihan periaatteen vuoksi. Lopun alkua sanoivat, joten irtisanouduin samalla kaikesta muustakin - ja ostin auton. Myrkyllisen näköinen Mazda irtosi sopivasti 600 audilla ja vaikuttaisi olevan vähintäänkin hintansa väärti. Hieman heikohko maalipinta ja toimimaton vittuilutorvi, mutta muutoin en keksi mitään valittamisen aihetta.

Tien päälle joudutaan kun joudetaan, siihen saakka on hyvä ottaa löysin rantein Penshurstin auringon alla. Tai jos siltä tuntuu, ahkeroida intialaisen ravintolan torakkafarmilla. Kuppaistakin kuppaisempi hostelli jäi taakse, irtaimisto ei niinkään. Mukaan tarttui hieman sitä sun tätä ja toki myös joulupukin kostyymi. Parin viikon kärsimys palkitsi kuitenkin retkuetta muutamalla ilmaisella yöllä; minähän en maksa kuin pyydettäessä.

Kymmenen vuoden nuorennusleikkauksen läpi käynyt, paikoitellen punoittava ja teräksisillä pohkeilla varustettu Pirkko jää joulun pyhiksi odottamaan Teuvon komentoa. Uusi vuosi Sydneyssä ei houkuta, sillä ilotulituksetkin ovat muuttuneet näillä seuduilla arkisiksi. Sillä välin on syytä keskittyä autoiluskeeman uudelleen rakentamiseen sekä monikulttuurisen joulumenun suunnitteluun. Tästä tulee hyvä joulu.

Hyvin havaittua: St. Maryn katedraalin kadonnut pyhyys, hemmetin typerät puistojumpat sekä pintaliidon kivinen pohja.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Arki alkaa maanantaina

Viikko alkoi hemmetin mukavasti, huomatessani lähes täyden shampoopullon valuneen kaikelle mukana olevalle elektroniikalle välttämättömän laturin päälle. Toki puhelimesta oli akku lopussa ja päivän ensisijaisena välttämättömyytenä oli päästä Internetin ihmeelliseen maailmaan metsästämään keinoja matkakustannusten minimoimiseksi. Kas, sattuihan tuohon sopivasti myös opinnäytetyöhöni liittyvän hankkeen palautus, joten päätin ratkaista tilanteen uskomalla parempaan huomiseen ja siirtymällä kaupungin kirjastolle hyödyntämään Officen antia. Niin kävi, ettei huominen toiveista huolimatta saapunut ajoissa. Saatuani hankkeen lähetysvalmiiksi, tietokone jumittui, minkä jälkeen nuivaksi muuttunut kirjastotäti heitti Pirkon ja ilmeisesti laittoman kovalevyn kirjastosta ulos.

Maanantaista selvittiin, kuten myös seuraavistakin kalenteripäivistä. Hostellin sekalainen seurakunta kiehtoi massasta huolimatta Pirkkoa niin suuresti, että uloskirjautuminen unohtui. Elephant Backpacker toimii kätevästi myös harmaan talouden tukemista ajatellen. Siinä missä www.gumtree.com epäonnistui, laittoivat toiset hyvän kiertämään. Ja niin, Pirkko saavutti vihdoin kahden korkeakoulututkinnon jälkeen uransa huipun, päätymällä jakamaan flyereitä Morrison&Sonsin piikkiin. Yllättävän hauskaa puuhaa, sillä työnkuvahan muodostuu puhtaasti liikunnasta ja hymyilemisestä. Siis miksipä ei, 10aud/h on ehdottomasti parempi kuin ei mitään. Tutuksi on tullut niin Pitt street, kuin myös pukumiehet- ja naiset, muut luuserit sekä kadun päädyn koditon mies ja sen koira.

Edellä käyvistä terveyden edistämistoimista huolimatta Sydney ei juuri sytytä. Ei Pirkkoa eikä Teuvoa. Työmatkapiknikit Hyde Parkissa & Royal Botanic Gardenissa ovat toki kivoja, mutta harvemmin haukon henkeäni. Edes Redfern ts. Sydneyn Pupari ei tehnyt oloani kotoisaksi. Pieni ja kallis keskustaelämä työntää todellista reissaajaa etäämmälle ja etäämmälle; let me just first get my shit together.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Ensipuraisu

Manly kärsii ehdottomasti ensimmäisen maailman ongelmista, mutta kuten Teuvokin on joskus todennut; etsivä löytää. Parin tunnin aamulenkki johdatti rantatien kautta luonnonpuistoon, missä erakoksikin luonnehdittu Pirkko sai hetken nauttia ylhäisestä yksinäisyydestään. Luonto sirkutti niin kivasti, että jazzit joutivat hetkeksi pauselle, ja hyvä niin, sillä jaloissa pyörineitä matelijoita oli huomattavasti helpompi väistellä, kun kaikki aistit olivat käytössä. Mikäli syömättömyys, juomattomuus ja yllättävä ilmaston lämpeneminen eivät olisi tehneet tepposia, olisi pikakävelijä Pirkko voinut eksyttää itsensä metsän siimekseen.

Vaikkakin todellisuus vahvisti huolestuneelle Pirkolle sen minkä googlekin oli jo kertonut, eivät diversiteetti ja obesiteetti riittäneet pitämään todellista reissaajaa aloillaan. Couchgsurfingin avustamana vaihtui niin Chris kuin miljöö, ja vuorossa olivat uudet seikkailut. Viikonloppu meni varsin kivassa takanojassa muun muassa tuulisurffauksen perusteisiin perehtyen, demoja nauhoitellen ja ratsastustallin juhlissa kuokkien.

Ensipuraisu kulttuuriin on ollut jokseenkin hämmentävä, ja on saanut Pirkon ihmettelemään, missä raja chillin rantakulttuurin ja konservatismin välillä kulkee. Perussuomalaisen on kaiken teeskentelyn keskellä vaikea pysyä kärryillä.

Lopuksi vielä terveiset Pirkolta, jonka matkavalmistelut tarkoittivat perinteisesti 30min pakkaussessiota ja tarvittavien matkustusdokumenttien hankintaa. Laiska ja vajaa palelee tuulessa ja panikoi iltapäivisin seuraavan yön majoitusta. Mutta jaa, ei ainakaan puutu jännitystä ja haasteita, joita näissä olosuhteissa luulisi muutoin olevan vähemmän. Tässä kohtaa se johti kuitenkin hetkeksi hostelliin, joka ei toisaalta 20e hinnalla taida tulla juurikaan sen kalliimmaksi, kuin mitä sohvan tarjoajien lahjominen avokätiseltä syö...

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Lentomestari

Lentäminen on helppoa kun sen osaa. Uniaan säästellyt Pirkko putosi jo Helsinki- Vantaalla, mutta joutui pian keräämään itsensä, sillä erinäiset sätkyt viittasivat huolestuttavasti lennon ohi nukkumiseen. Seuraavat 28h sujuivat kuitenkin onnellisesti nukkuen ja syöden. Toki välilaskuilla otin taukoa ja keskityin hyvinvointini nimissä lenkkeilemiseen, venyttelemiseen sekä ehostautumiseen duty freen testereillä.

Cathay Pasificin taso oli ailahteleva, mutta vähintäänkin ensimmäisen linjan palvelualttius sekä penkkiratkaisut tekivät vaikutuksen. Kulinaristisesta elämyksestä en tosin puhuisi, edes lentokenttäsarjassa. Vaikkakin tarkoituksena oli käyttää viimeinen lento tutustumalla muutamaan tieteelliseen artikkeliin, saatoin taasen nukahtaa. Osoitan sormella lentomestarille taas kerran varattua penkkirivistöä.

Sydneyn lentokentän kohtaaminen oli pitkään ja tuskaiseen matkaan valmistautuneelle Pirkolle yllätys, seuraava keskustelu lentokenttävirkailijan kanssa ei niinkään:

"So do you have the address where you are staying at?"
"No."
"So do you have the name of the friend you are staying with?"
"Don't remember his last name."
"You can't be serious?!"
"Well, uhmm, I know where he works at..?"

Tästä, kilojouleista, vasemman puoleisesta liikenteestä sekä esihistoriallisista pistokkeista huolimatta, väittäisin silti, että tässäkin ensimmäisen maailman kolkassa on verrattain helppoa matkustaa. Hetki pieni, ja Pirkolla oli puhelimessaan datapaketilla varustettu liittymä, ja matka oli edennyt huolettomasti junalla sekä lautalla Manlyn rantamaisemiin. Tsuippaduippadui.

Highlightit: Finnairin ylihuolehtiva check in- neuvoja, Milanon lentokentän vetävät pöntöt, Milanon lumihuiput, Honkkareiden tarjoama laskeutuminen täydellisistä pilvilinnoista auringonnousulla varustettuun satujen merimaisemaan, At night I fly & oivallukset.