Työ menetti hetkessä hohtonsa, joten päätin irtisanoutua ihan periaatteen vuoksi. Lopun alkua sanoivat, joten irtisanouduin samalla kaikesta muustakin - ja ostin auton. Myrkyllisen näköinen Mazda irtosi sopivasti 600 audilla ja vaikuttaisi olevan vähintäänkin hintansa väärti. Hieman heikohko maalipinta ja toimimaton vittuilutorvi, mutta muutoin en keksi mitään valittamisen aihetta.
Tien päälle joudutaan kun joudetaan, siihen saakka on hyvä ottaa löysin rantein Penshurstin auringon alla. Tai jos siltä tuntuu, ahkeroida intialaisen ravintolan torakkafarmilla. Kuppaistakin kuppaisempi hostelli jäi taakse, irtaimisto ei niinkään. Mukaan tarttui hieman sitä sun tätä ja toki myös joulupukin kostyymi. Parin viikon kärsimys palkitsi kuitenkin retkuetta muutamalla ilmaisella yöllä; minähän en maksa kuin pyydettäessä.
Kymmenen vuoden nuorennusleikkauksen läpi käynyt, paikoitellen punoittava ja teräksisillä pohkeilla varustettu Pirkko jää joulun pyhiksi odottamaan Teuvon komentoa. Uusi vuosi Sydneyssä ei houkuta, sillä ilotulituksetkin ovat muuttuneet näillä seuduilla arkisiksi. Sillä välin on syytä keskittyä autoiluskeeman uudelleen rakentamiseen sekä monikulttuurisen joulumenun suunnitteluun. Tästä tulee hyvä joulu.
Hyvin havaittua: St. Maryn katedraalin kadonnut pyhyys, hemmetin typerät puistojumpat sekä pintaliidon kivinen pohja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti