Mikä yhdistää kumppareita, lenkkareita, släpäreitä & rintsikoita?

Verrattaen nihkeän halpalentoyhtiön Virgin Australian kaveri (neitsyt vei silti voiton) lennätti toiveikkaan pariskunnan Aucklandiin, Uuden-Seelannin tarunhohtoisiin maisemiin. Toki on mainittava, että erinomaisesta musiikkivalikoimasta johtuen Pirkko oli pakotettu nukkumisen sijaan viettämään kolmetuntisen poikkeuksellisesti muistiinpanoja tehden. Tästäkin huolimatta Pirkko jaksoi innostua heti ensimetreiltä lähtien, ja noin 100km myöhemmin myös Teuvo oli vahvasti kuntoutunut Australian mittaisesta depressiostaan.

25 vuorokautta, 8500km, montaa uimahallia, ja muutamaa vaellusta myöhemmin sekä Pirkko että Teuvo toteavat, että mene jo. Tai no, mene ensi kesänä. Oli miten oli, takaamme mielettömät maisemat, viihdyttävät tiet, ilmaisen leiriytymisen, sekä vieraanvaraisen kulttuurin. Skippaa siis Aussit ja ota suora lento automatkailijan paratiisiin. Ilmaista se ei toki ole, mutta kun sen osaa, niin säästääkin toki voi.

New Zealand Rent a car tarjosi 830nzd hintaan menopeliksi Nissan Sunnyn aka lentävän sikarin, joka pysyi kuin pysyikin liitoksissaan maaliviivalle saakka. Noin 120nzd budjetilla retkivarusteet löytyivät Warehouseja & kirppiksiä koluamalla. Kätevä isäntä kerää lentokentältä ilmaiskartat tiekartan tueksi, sekä alennuskupongit mm. lauttamatkaa varten. Suurimmat kustannukset syntyivätkin pääsaarten välisestä autolautasta sekä Suomen hinnoissa olevasta petroolista. Teltan kun pystytät lähes mihin tahansa, ja itsesi sekä pyykit peset edullisesti vaikkapa karavaaniparkeissa.

Eipä siis ihme, että lähes joka toisen vastaantulevan auton kyljessä on vuokrafirman logo, ja puolet jalankulkijoista on liftareita. Sukella siis sekaan, ja voita elämäsi seikkailu.

Teuvon kliimaksit: rantareitti Whakaparasta Russeliin, 90mile beach, tie 12 Kaikohesta etelään, tie 23 Hamiltonista Raglaniin, rantareitti Raglanista Awakinoon, tie 7 Hanmer Springsistä länteen, tien 73 rallit kohti Christchurchia (Teuvo on maanteiden kuningas), tie 70, Little River - Okuti Valley - Wainut - Takamatua - Pigeon Bay - Diamond Harbour, Te Anau - Milford Sound & Homer tunnel, Queenstown - Glenorchy (edelleen elossa!), Alpine route Wanakaan, Takaka Hill (tie 60), tie 6 (Wanaka - Kohatu, Nelson - Havelock), 48km kutoselta kohti French passia, Queen Charlotten ajo ja 43km kohti Mikhail Lermontovin hylkyä, muutamat metrit tiellä 3 Palmerston Northista Woodvilleen, Omahu - Turangarare, Lake Rotoairan ympäriajot (tiet 46 & 47), todennäköisesti tie 38 paremmissa olosuhteissa, Wairoa - Opotiki (tie 2), tie 25, Uuden - Seelannin vimoset kilometrit sateisella Pasific coast highwaylla Kaiausta Aucklandiin

Pirkon kodakit: Pakia Hillin näköalapaikan maisemat (Opononi), Kaikohen jälkeinen panoraama, Northlandin kuutamo, Raglanin kuutamo, Kawhia Harbour scenic reserven sillan maisemat, Urenuin vihreä lampi, Kaupokonui beachin sisääntulo, heinätornado, vintaget puhelinkopit, Wellingtonin sisääntulo, Hanmer forest parkin jokisuisto, Lewis pass scenic reserven sisääntulo, Christchurchin botanical gardenin yksityiskohdat, Mt Potts, Lake Pukaki & lumihuiput, Aorakin luonnonpuiston synkät vuoret, ilta-aurinko & tähtitaivas Motueka highwayn vapausleirillä, Waikopupun lähteen pohja, Abel Tasmanin kansallispuiston Gibbson Hillin vaelluksen maisemat, Aorakin kansallispuiston Mullens Hutin vaelluksen maisemat, Takaka Hill pilvessä, Abel Tasmanin kansallispuiston satumetsä valoisassa ja pimeässä lintuineen & lampaineen (Harwoods Hole), laskeutuminen Elaine Baylle, French passin tien merinäköalat, usva Lake Aviemoren yllä, 40km Te Anausta etelään & kahtiajakoiset sääolot, Te Anau - Milford Sound, Lake Marian, koski Fiordlandin kansallispuiston Lake Marianin vaelluksella, maatilan graffittitönö Five Riveristä pohjoiseen, reiät Kingstonin taivaassa ts. kivinen aamuaurinko & loput samasta taivaasta, Lake Wakatipu (highlightina pohjoiskärki), Haast Riverin Pleasant Flatin sillan maisema, auringonnousu järvillä Hawea & Wanaka, Waipukura - Paki Paki & harmaanpunainen iltataivas, Lake Rotoaira & sadepilvet, Queen Charlotten ajon merimaisemat, tien 2 kukkulat ja jokisuistot, Pictonin valot ja kuutamo Waikava roadilta, Pasific coast highwayn kuutamo, Coromandel - Thames auringonlaskun aikaan, tie 70

Highlightit: matkakumppani, Queenstownin poliisin nro BFAV17 ammattitaito, Greymouthin kirjaston 24/7 wifi, Greymouthin uimahallin tunnelma arki-iltana & vesijumppamaikka, Motueka Highwayn vapausleiri, Takaka School Storen yhden pallon jäde, haitekvessojen jatkumo, evoluutiota huijannut lintu, inkivääri kahviin, savuttomuus, kuun kierto, paljasjalkaisuus, konttikaupunki, Wellington, järviuinnit, tien 94 (Milfor Sound) missatut leiripaikat, lounasstoppi Fiordlandin kansallispuiston joella, fish 'n chips osuvassa miljöössä, pingviinivaroitukset, aurinkoinen kesäpäivä, puhuttava alkometri, yksikaistaiset sillat, www.rankers.com.nz, syrjäseutujen liberaali laiduntamispolitiikka, loputtomiin kantavat, koskemattomat & autiot rannat, Taupon kaupungin julkiset suihkut, opiskelija-alennukset, yhden päivän rantaloma Whangamatassa & Beach hop, Howickin uimahallin ilmaissuihku, Eastgate kirppari @Pakuranga/ Auckland, lyijyttömän ysiykkösen hinta Te Irirangi drivella Aucklandissa, Aucklandin lentokentän nukkumisfasiliteetit, anarkistinen & innovatiivinen Uusi-Seelanti

Downdarkit: Kaikoura, Hanmer Springs, inkivääri matkapahoinvointiin, shampoottomuus, mäkäräiset, ampiasallergikon painajainen, puhjennut rengas, 150nzd liikennesakko, maaliskuisen kylmät yöt, petroolin hinta, Wellingtonin satama, kirjastojen tietokoneiden käyttörajoitukset, kirpputorien hintalaatusuhde, piilotetut nopeuskamerat, auton vuokraajan omavastuu sorateillä & muut pienellä präntätyt tekstit, Domino's pizzerian lätyt, Queenstownin huvipuisto, Fergburger (suhteessa hypetykseen), auringonlasku Interislanderilla, Mt Tongariron liiallinen volkaaninen aktiivisuus & missattu vaellus, kuumat lähteet, altaat & kävelyt, päällystämättömät vuoristotiet vuokra-autolla, tie 38 pimeässä & sateella, teuvon suicidaaliset ohitukset, aussityyliset autoilijan peloitteet, päivä Aucklandissa Internetkahvilasta käsin 

Queensland - the sunshine state in my ass

Viikot Sydneyssä valuivat viemäristä yhtä sulavasti kuin ennenkin, tällä kertaa aktiviteetteja oli tosin tarjolla aiempaa enemmän. Torakoiden lisäksi Penshurstin lukaaliin eksyneet hiiret pitivät taloutemme kiireisenä, sillä pirulaiset eivät suostuneet kuuntelemaan loukkuja saati kattiloita. Suurten ponnistelujen jälkeen onnistuimme kuin onnistuimme listimään pari perheen pienimmäistä, joista ei juuri päivällispöytään riittänyt. Ennen häätömme toimeenpanoa takasimme kuitenkin, että vehkeilevä intialainen perheineen pysyy tovin kylläisenä.

Viimeinen tutkimusretki kovia kokeneen, mutta edelleen uskollisen Lovejoyn sekä uudistuneen retkiseurueen kanssa, suuntana Queensland ja itärannikko. Hakusessa rantaloma ja toivottavasti edes muutama visuaalinen highlight.

Ensimmäiset kilometrit Pasific Highwayllä lupasivat liikoja kuten aina, kuten myös yllättävän helppo leiriytyminen Newcastlen rantamaisemiin. Vaikka tekorusketuksella ja vatsalihaksilla varustettuja geordieita sekä harakoita näkyikin tässä kopiokaupungissa harmillisen vähän, oli aussien Newcastle silti ihan jees. Matka jatkui rantamaisemissa läpi Coffin sataman ja Byronin lahden, aina Bribaneen saakka. Tässä kohtaa annettakoon erityismaininta Brisbanelle, joka oli aussisarjassa kaupunkimiljöiden ehdotonta eliittiä. Byron Bay puolestaan oli silkkaa rikkaiden vihreiden höttöä. Ainoat kiitokset lähtevät aamuherätyksen tarjonneelle puistonvartijalle, ken kaikessa ystävällisyydessään päätti olla sakottamatta Lovejoyn huomassa majoittunutta pariskuntaa, joka epätoivoisen etsinnän päätteeksi jumiutui lepäämään parkkipaikan ankeaan miljööseen.

Matka jatkui rannikolla, kunnes Rockhamptonin kohdalla oli pakko luovuttaa ja myöntää, ettei aurinkoa ollut luvassa edes lähitulevaisuudessa. Aiempien myrskyjen ja tulvien jäljet Maryboroughssa eivät juuri luoneet uskoa tulevaan. Mätääntyneiden keguruiden ruhojen saattelemana suuntasimme siis kohti villiä länttä ja pian etelää. A55 murskasi kuitenkin haaveemme nopeasti; indikaattorin todistama 0,3m oli vielä Lovejoyn kahlattava, mutta sen syvemmälle ei kyetty. Seurauksena lattian kosteusvauriot, kadonnut pölykapseli sekä apulaitehihnan(?) viimeiset vikinät.

Pimeän laskeutuessa jumiuduimme Dirranbandin syrjäkylään, jonka piknikpaikalta löysimme yllättävän pehmeän ja suojaisan leiripaikan. Teltta pystyyn siis ja muutama palkinto-olut paikalliskuppilassa. Teltalle palatessamme huomasimme leiriytyneemme kenguruiden laitumille, joka sinänsä ei meitä häirinnyt. Mikä taasen häiritsi, oli teltan alla suihkuava sprinkleri, joka kuitenkin kaikeksi onneksemme aloitti uurastuksensa juuri saapumisemme aikaan. Nopeat korjausliikkeet pelastivat tilanteen ja loppuyö sujui kuin sujuikin rauhallisissa tunnelmissa.

Toiveistamme huolimatta paikallinen mekaanikko ei ollut halukas vaihtamaan apulaitehihnaa, joka pakotti seurueemme peruuttamaan 100km aina St. Georgeen saakka. Lopulta löysimme pelastuksemme St. George Radiator & Exhaustista, ja pääsimme jatkamaan matkaamme vaihtoehtoisia reittejä myöten.

Viimeiset yöt automajoituksella Sydneyssä, onneksi hostellien suihkujen luvaton käyttö on vähintäänkin yhtä helppoa kuin karavaaniparkkien. Myrskytuulet - ja sateet eivät onnistuneet lämmittämään riutuneiden Australian reissaajien kokemuksia plussan puolelle, mutta onneksi edes auton myynti onnistui toiveiden mukaisesti. Fyffet taskussa onkin siis hyvä suunnata kohti Uutta-Seelantia - ja seikkailua.

Highlightit: Maroubra Bayn delfiinit, Warrumbunglen palanut kansallispuisto, Queenslandin turistiajot, Sydneyn keskusta klo.6, Moreen Balo streetin yleisövessa, The Life of Pi & Kate Bush & elämän käänekohdat, ihkaensimmäinen motelliyö, karannut ilmapallo & lehmä.

Jokaisen rekkakuskin painajainen

Adelaide oli lähinnä Noarlunga, joka tarjosi pienestä koostaan huolimatta täydelliset palvelut rantalomasta sekä valmistumisesta haaveilevalle hoitsulle. Muutaman päivän mustalaisleiri herätti kummastusta lasten leikkipuiston parkissa, joka ei kaikesta huolimatta ollut sitä miltä se kuulostaa; seurueemme jäsenet eivät liiemmin pidä lapsista. Grillit, saniteettitilat, hiekkaranta, kala-apajat, pesula, kirjasto, ulkosuihku ja ostari olivat kuitenkin liian toimiva ja kompakti yhdistelmä ohitettavaksi, joten päätimme ummistaa silmämme niin jaloissa pyörineiltä lapsilta kuin vanhemmilta, ja totutella nukkumaan Lovejoyn hellässä huomassa.

Lyhytaikaisen työn löytämisen vaikeus johti kuitenkin jälleen spontaaniin irtautumiseen, joten pikaisen kahvit keskustassa ja nokka kohti rannikkoa sekä Echucan mätiä tomaatteja. Ensimmäisenä etappina Beachport, jonka venesatama, järvimaisemat, kalastuslaituri sekä uintiseura vaikuttivat heräämisen jälkeen liian hyviltä ollakseen totta, ja Australiassa kun ollaan - toki olivatkin. Paarmat häätivät rusketuksesta haaveilleen Pirkon rannalta alle viiden minuutin, minkä vuoksi matka jatkui parempia apajia metsästäen. Harmillisesti epäonni seurasi matkamiestä, eikä Portlandissa ehditty edes riisuutumaan ennen pilvien tummumista. Kaikella on tarkoituksensa, kuten äitini sanoisi; ehkä se oli melanooma. Joka tapauksessa, päädyimme leikkaamaan rannikolta kohti pohjoista, ja keskittymään kirpputorien koluamiseen. Liian montaa pölyistä nurkkaa myöhemmin päädyimme lopulta Echucaan, jossa uskomme ja toivomme palkkojen maksusta litistyivät jopa nopeammin kuin olimme odottaneet.

Maksamattomia palkkoja ja matkatoverin kadonnutta lompakkoa myöhemmin jatkoimme pettyneinä matkaamme kohti Sydneytä. Teknisistä syistä johtuen startti 800km ajolle ajoittui lähemmäs auringonlaskua, jonka vuoksi patjan ja hellyyden kaipuinen Pirkko joutui taisteluun auringonnousua vastaan. Onneksi Lovejoy sekä assistentti olivat vahvasti mukana pelin hengessä; myrskytuuli, synkkä pimeys, jäätävä väsymys sekä kofeiinin yliannostus heikommin. Onneksi matkasta selvittiin kuitenkin pelkillä noloilla tilanteilla, jotka harvemmin ovat Pirkkoa hetkauttaneet, toivottavasti myöskin rekkakuskit selvisivät ilman suurempia traumoja.

Retkueemme rantautui siis takaisin Sydneyyn, kuten myös Queenslandissa riehunut myrsky. Molemmat saivat aikaan vähemmän tuhoa, mutta sitäkin enemmän mielipahaa. Tomaattifarmarin roposet löysivät kuitenkin vihdoin tiensä oikealle tilille, joten tämäkin pilvi sai kuin saikin kultareunuksensa.

Highlightit: tie B33 Adelaidesta läpi kukkuloiden, suolaiset tekojäät, yllättävä ja yllättävän ilmainen lautta Wellingtonissa, Australian perseenreikä, hiihtävät kengurut, Kingston S.E:n jälkimainingit auringonlaskussa, ei niin suicidaalinen kenguru tien laidassa, eka vompatti, aamu Beachportissa, Mount Gambierin kirjaston suihku, palanut metsä rantareitillä Portlandiin, huiput Hamiltonista itään sekä suomalaiselle käsittämätön saunomiskulttuuri.

Ainoa asia mikä Australiassa mättää on Australia

Muutamia ylimääräisiä kilometrejä myöhemmin saavuimme Echucan viljelysparatiisiin, tai näin ainakin luulimme, kunnes huomasimme cracknistien olevan jo lähempänä helvetin portteja. Kaiken kaaoksen keskeltä löysimme kuitenkin yllättävän organisoidun työleirin, joten päätimme pysähtyä katsomaan, kuinka nopeasti raa'at vihreät tomaatit päätyvät uniimme. Valitettavasti saimme kuitenkin pian huomata, ettei tehdashallin siivous riittänyt siivittämään kohti vakaata vaurautta, tomaattikauden hapuilevasta startista johtuen. Vaikka Pirkko jännästi nauttikin elämänsä ekasta ihan oikeasta paskaduunista, kivasta ja privaatista leiripaikasta jokisuistossa sekä ei niinkään ekoista turkkilaisista faneista, päätimme viikon ihmettelyn jälkeen jatkaa matkaa ja kokeilla onneamme jossain Adelaiden hoodeilla. Toki on myönnettävä, että seurueemme heikohkosta suunnittelukyvystä ja kommunikaatiokatkoksista johtuen, tämä tuli Pirkolle jokseenkin yllätyksenä. Viimeinen 15,5h duunipäivä päätettiin peseytymiseen kosteuspyyhkeillä sekä maukkaaseen chili con carneen nautittuna puulastalla suoraan kattilasta, ja näin olimme jälleen valmiita tien päälle.

Lovejoyn siivittämänä matkasimme läpi autioiden seutujen, tällä kertaa ilman perässä hännystelleitä maastopaloja. Ensimmäinen stoppi oli edessä nopeammin kuin odotettua, sillä maantieteellinen hahmotuksemme ei aivan riittänyt luomaan ymmärrystä siitä, kuinka lähellä New South Walesia olimmekaan. Pirkon viimeiset luottokorttivarat kulutettiin auton uudelleen rekisteröimiseen sekä pakollisiin vakuutuksiin, jonka johdosta masentuneet reissaajat päättivät venyttää taukoa pystyttämällä gourmet keittiönsä toviksi Deniliquinin semisti idylliseen puistomiljööseen. Parin päivän haahuilun jälkeen saavuimme lopulta Adelaideen, jossa toivottavasti natsaa paremmin, luultavasti ei. Katsotaan miten käy, oli miten oli; tiet ovat aina avoinna.

Highlightit: Kylmä kokis helteessä, tahaton vilautus turvakameroille, teltanpysytystalkoot kera Chaquito & the Quedo Brassin, tanssiva nudistileiri, Suomen kesäpäivä, tie ihmemaa Oziin & Louis Armstrong, valtatien auringonlasku ja invakeinu.

Kasataan kakkaa

Kun suunnitelmana on tehdä suunnitelma ja kerätä kakka kasaan, matkan ensimmäinen stoppi on luonnollisesti 50m ulko-ovelta ilmansuuntaan josta en tiedä. Tien laitaan siis ja Google maps auki; tässä kohtaa on korkea aika päättää mihin suuntaan ollaan menossa. Koska aikaansaamattomat saivat välttämättömät valmistelut aikaiseksi vasta lähtöpäivänä, ei aikaa matkustamiselle juuri jäänyt. Myöhäinen iltapäivästartti mahdollisti nopean paon sekä vammaiset hyvästit ja tarjosi vastineeksi myöskin jo usein tutuksi tulleen vapauden synnyttämän euforian.

Ensimmäisen päivän kilometrit jäivät fiilistelijöiltä alle 200 ja tästäkin huolimatta leiripaikkaa etsittiin pimeällä. Ei siis ihme, että Errol Bayn hahmottaminen jäi vajavaiseksi ja väsyneet retkeilijät tyytyivät kaatamaan penkkinsä, avaamaan makuupussinsa ja sulkemaan silmänsä turvallisen Mazdan lämpimässä huomassa. Aamun valjetessa edessä aukeni luonnollisesti lääniä, mihin olisi pystyttänyt teltan jos toisenkin. Venelaiturin seesteiset tunnelmat olisivat saaneet retkueen jämähtämään toviksi jos toiseksikin, ellei malttamaton Teuvo olisi vaatinut palaamaan tien päälle.

Riittävästi etäisyyttä suurkaupungin sykkeestä ja Australia alkoi tarjota parhaita palojaan. Matkaa jatkettiin rannikon pääteitä kohti Melbournea, mutta tästäkin huolimatta maisemat tyydyttivät niin kuskia kuin pelkääjää. Toki sivuteitäkin koluttiin, mutta useimmiten päädyttiin johonkin aivan muualle kuin mihin tienviitat olisivat antaneet ymmärtää. Tovi taidettiin ajella myös takaisin pohjoiseen, mutta mitäpä tuosta, sillä kiire on tässä kohtaa tuntematon konsepti. Aikaa jäi siis myös haahuiluun ja niiden hankintojen tekemiseen, jotka piti hoitaa jo hieman aiemmin. Keskeisinä hankintoina mm. kartta ja c-kasetit, jotka tarjosivat sitä parasta eli Whitneytä ja kasaria.

Käytännön syistä päätimme viettää seuraavan yömme osavaltioiden rajoilla Edenissä. Koska autioita ja ilmaisia majapaikkoja on paikoitellen vaikea löytää, päädyimme pystyttämään leirimme näköalapaikan nurmikoille. En tiedä oliko se se omena vai etupiha, mutta aamulla lensimme ulos kuin leppäkeihäät. Onneksi muutaman metrin ajo tarjosi mahdollisuuden aamu-unien jatkamiseen aurinkoisissa rantamaisemissa.

Kaikesta epäjärjestäytymisestä huolimatta saimme kuitenkin jotain aikaiseksikin. Vaikkakin jo auton rekisteröiminen uudelle omistajalle Sydneyssä oli vaivalloisen paperisotkun takana, oli tämä vasta alkusoittoa. Uudelleen rekisteröimisen häämöttäessä lähitulevaisuudessa, oli matkailijoiden syytä hoitaa vakuutukset ja katsastukset ynnä muut hässäkät kuntoon ennen New South Walesista poistumista. Vakuutukset tosin pyörivät sellaisissa hintaluokissa, että päätimme luottaa tulevaan, mutta katsastus hoitui onnellisesti edullisesti paikalliseen yliolkaiseen tyyliin; läpi siis mentiin ja heittämällä. Saatiinpa aikaiseksi myös soitella parille farmille ja kaikkien yllätykseksi työllistyminen osoittautui varsin vaivattomaksi.

Jos aussit ovat jossain onnistuneet, niin ylilyönneissä suhteessa liikennemerkkeihin, näköalapaikkoihin ja luonnonpuistoihin. Se mikä on muille irrelevanttia, ei näköjään näille ole. Toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos - taktiikalla kykenimme kuitenkin edistämään matkantekoa ainakin hieman, päätyen jo lopulta Victoriaan Cann joen hoodeille. Hieman tutkimusmatkailua läpi jo kertaalleen palaneiden metsien ja retkikunta onnistui löytämään askeettisen, mutta lupaavan majapaikan keskeltä ei mitään. Löysimme myös monta uutta ystävää, mm. Keijo Kärpäsen sekä Pekka Paarman. Kaikesta paranoiasta huolimatta Pirkko oli aamulla edelleen yhtenä kappaleena, kuten kaverikin, eikä loput metsästäkään ollut palanut otollisista olosuhteista huolimatta. Kengurukin selvisi hengissä säikähdyksestä huolimatta.

Vikat sadat ennen Melbournea olivat +40 asteen helteisiin tottumattomalle kuskille jo paikoitellen tuskaisia. Ilmastointi toimii moitteettomasti, kun avoimesta ikkunasta sisään puhaltava ilma on kenties jopa sisäilmaa kuumempaa. Ainakin osittain virkistävä puunaus Tyrel beachin leväkylpylässä putsasi sen mihin vesipullo ei kyennyt ja antoi retkueelle buustia kohti viimeistä välietappia. Viimeinen yö jossain 120km Melbornesta, ehkä se oli Etelä-Moe tai Morwell, ken tietää. Leposijan tarjosi kukkuloiden anonyymiksi jäänyt maanviljelijä, joka ei mitä ilmeisimmin huomannut tiluksilleen eksynyttä hyvin maastoutunutta tunkeilijaa.

Melbournessa oli aika pysähtyä nauttimaan kaikesta ylellisestä seurassa, jota on kauan kaivattu. Saatiinpa ohimennen myös toivottu lähetys kotiseuduilta kotoisan lähetin tuomana. Pehmeä peti, pyykinpesukone, suihku ja saksalaistyylinen menu toimivat hemmetin kivasti palautumiseen. Melbournesta siirrymme kohti Echucan tomaattifarmeja, missä tavoitteena on kuntoutua kaikesta mahdollisesta ja tienata siinä ohessa hieman lisävaroja hupenevaan matkakassaan.

Highlightit: Pirkon uukkarit ja muut tunaroinnit, liikennemerkit vajukeille, Don's Strasburg, Sydney road & tähtitaivaat.

The plan is to make a plan

Joulu meni ja vuosikin vaihtui. Malttamaton Teuvo tyytyi Pirkon mieliksi pysymään aloillaan, eikä suotta, sillä kivat oli pyhät. Edellisvuotta tunnelmallisempi brittiperhejoulu kruunattiin kenguruburgereilla, eikä valittamiselle jäänyt sijaa kaatosateista huolimatta. Välipäivinä harjoiteltiin suurkaupunkiajoa yhtä menestyksekkäästi kuin aina, fiilisteltiin Hobbittia naurettavan isolta ruudulta, yritettiin huonolla menestyksellä pitää yllä tapaninpäivän futisperinteitä ja selvittiin hengissä Pirkon ensimmäisestä telttaretkestä. Sinisten vuorten Grand Canyon testasi tosissaan jouluisesta runsaudesta kärsineiden vaeltajien pumppuja, mutta siitäkin selvittiin. En tosin tiedä oliko se sen arvoista, mutta tulipahan käytyä.

Laiskat ja erillään olevassa paskassaan lilluneet jämähtivät luonnollisesti pidemmäksi kuin suunniteltua, mutta hyvä niin. Jopa Pirkko joutuu myöntämään, että vuoden vaihteen ilotulitukset olivat näkemisen arvoiset ja jälkichillit paremmat kuin koskaan. Vielä venyttiin uuden vuoden aloitukseen Ibizan avaruuteen, ja jumaleisson, että oli hyvät muuvit.

Penshurst antoi mukavan puraisun järjestäytymättömästä arjesta muutoin niin tylsäksi käyneessä Sydneyssä, mutta kaikki loppuu aikanaan, kuten sanotaan, ja yleensä siinä kohdassa alkaa jotain vielä parempaa.  Lopultakin on tullut aika saattaa vuoden -92 Mazda 121 tien päälle, lastinaan kaksi naista ja pari sivupersoonaa. Suunnitelmana on tehdä suunnitelma, katsotaan mihin saakka sillä päästään.

Highlightit: gorgeous girl, Smooth fm oikeassa mielentilassa, aamulenkit, Oatley Park, helikopterihai, päivystyksen lääketarjoilu, leipomon naanleipä & Grace of India.