Viikot Sydneyssä valuivat viemäristä yhtä sulavasti kuin ennenkin, tällä kertaa aktiviteetteja oli tosin tarjolla aiempaa enemmän. Torakoiden lisäksi Penshurstin lukaaliin eksyneet hiiret pitivät taloutemme kiireisenä, sillä pirulaiset eivät suostuneet kuuntelemaan loukkuja saati kattiloita. Suurten ponnistelujen jälkeen onnistuimme kuin onnistuimme listimään pari perheen pienimmäistä, joista ei juuri päivällispöytään riittänyt. Ennen häätömme toimeenpanoa takasimme kuitenkin, että vehkeilevä intialainen perheineen pysyy tovin kylläisenä.
Viimeinen tutkimusretki kovia kokeneen, mutta edelleen uskollisen Lovejoyn sekä uudistuneen retkiseurueen kanssa, suuntana Queensland ja itärannikko. Hakusessa rantaloma ja toivottavasti edes muutama visuaalinen highlight.
Ensimmäiset kilometrit Pasific Highwayllä lupasivat liikoja kuten aina, kuten myös yllättävän helppo leiriytyminen Newcastlen rantamaisemiin. Vaikka tekorusketuksella ja vatsalihaksilla varustettuja geordieita sekä harakoita näkyikin tässä kopiokaupungissa harmillisen vähän, oli aussien Newcastle silti ihan jees. Matka jatkui rantamaisemissa läpi Coffin sataman ja Byronin lahden, aina Bribaneen saakka. Tässä kohtaa annettakoon erityismaininta Brisbanelle, joka oli aussisarjassa kaupunkimiljöiden ehdotonta eliittiä. Byron Bay puolestaan oli silkkaa rikkaiden vihreiden höttöä. Ainoat kiitokset lähtevät aamuherätyksen tarjonneelle puistonvartijalle, ken kaikessa ystävällisyydessään päätti olla sakottamatta Lovejoyn huomassa majoittunutta pariskuntaa, joka epätoivoisen etsinnän päätteeksi jumiutui lepäämään parkkipaikan ankeaan miljööseen.
Matka jatkui rannikolla, kunnes Rockhamptonin kohdalla oli pakko luovuttaa ja myöntää, ettei aurinkoa ollut luvassa edes lähitulevaisuudessa. Aiempien myrskyjen ja tulvien jäljet Maryboroughssa eivät juuri luoneet uskoa tulevaan. Mätääntyneiden keguruiden ruhojen saattelemana suuntasimme siis kohti villiä länttä ja pian etelää. A55 murskasi kuitenkin haaveemme nopeasti; indikaattorin todistama 0,3m oli vielä Lovejoyn kahlattava, mutta sen syvemmälle ei kyetty. Seurauksena lattian kosteusvauriot, kadonnut pölykapseli sekä apulaitehihnan(?) viimeiset vikinät.
Pimeän laskeutuessa jumiuduimme Dirranbandin syrjäkylään, jonka piknikpaikalta löysimme yllättävän pehmeän ja suojaisan leiripaikan. Teltta pystyyn siis ja muutama palkinto-olut paikalliskuppilassa. Teltalle palatessamme huomasimme leiriytyneemme kenguruiden laitumille, joka sinänsä ei meitä häirinnyt. Mikä taasen häiritsi, oli teltan alla suihkuava sprinkleri, joka kuitenkin kaikeksi onneksemme aloitti uurastuksensa juuri saapumisemme aikaan. Nopeat korjausliikkeet pelastivat tilanteen ja loppuyö sujui kuin sujuikin rauhallisissa tunnelmissa.
Toiveistamme huolimatta paikallinen mekaanikko ei ollut halukas vaihtamaan apulaitehihnaa, joka pakotti seurueemme peruuttamaan 100km aina St. Georgeen saakka. Lopulta löysimme pelastuksemme St. George Radiator & Exhaustista, ja pääsimme jatkamaan matkaamme vaihtoehtoisia reittejä myöten.
Viimeiset yöt automajoituksella Sydneyssä, onneksi hostellien suihkujen luvaton käyttö on vähintäänkin yhtä helppoa kuin karavaaniparkkien. Myrskytuulet - ja sateet eivät onnistuneet lämmittämään riutuneiden Australian reissaajien kokemuksia plussan puolelle, mutta onneksi edes auton myynti onnistui toiveiden mukaisesti. Fyffet taskussa onkin siis hyvä suunnata kohti Uutta-Seelantia - ja seikkailua.
Highlightit: Maroubra Bayn delfiinit, Warrumbunglen palanut kansallispuisto, Queenslandin turistiajot, Sydneyn keskusta klo.6, Moreen Balo streetin yleisövessa, The Life of Pi & Kate Bush & elämän käänekohdat, ihkaensimmäinen motelliyö, karannut ilmapallo & lehmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti