Adelaide oli lähinnä Noarlunga, joka tarjosi pienestä koostaan huolimatta täydelliset palvelut rantalomasta sekä valmistumisesta haaveilevalle hoitsulle. Muutaman päivän mustalaisleiri herätti kummastusta lasten leikkipuiston parkissa, joka ei kaikesta huolimatta ollut sitä miltä se kuulostaa; seurueemme jäsenet eivät liiemmin pidä lapsista. Grillit, saniteettitilat, hiekkaranta, kala-apajat, pesula, kirjasto, ulkosuihku ja ostari olivat kuitenkin liian toimiva ja kompakti yhdistelmä ohitettavaksi, joten päätimme ummistaa silmämme niin jaloissa pyörineiltä lapsilta kuin vanhemmilta, ja totutella nukkumaan Lovejoyn hellässä huomassa.
Lyhytaikaisen työn löytämisen vaikeus johti kuitenkin jälleen spontaaniin irtautumiseen, joten pikaisen kahvit keskustassa ja nokka kohti rannikkoa sekä Echucan mätiä tomaatteja. Ensimmäisenä etappina Beachport, jonka venesatama, järvimaisemat, kalastuslaituri sekä uintiseura vaikuttivat heräämisen jälkeen liian hyviltä ollakseen totta, ja Australiassa kun ollaan - toki olivatkin. Paarmat häätivät rusketuksesta haaveilleen Pirkon rannalta alle viiden minuutin, minkä vuoksi matka jatkui parempia apajia metsästäen. Harmillisesti epäonni seurasi matkamiestä, eikä Portlandissa ehditty edes riisuutumaan ennen pilvien tummumista. Kaikella on tarkoituksensa, kuten äitini sanoisi; ehkä se oli melanooma. Joka tapauksessa, päädyimme leikkaamaan rannikolta kohti pohjoista, ja keskittymään kirpputorien koluamiseen. Liian montaa pölyistä nurkkaa myöhemmin päädyimme lopulta Echucaan, jossa uskomme ja toivomme palkkojen maksusta litistyivät jopa nopeammin kuin olimme odottaneet.
Maksamattomia palkkoja ja matkatoverin kadonnutta lompakkoa myöhemmin jatkoimme pettyneinä matkaamme kohti Sydneytä. Teknisistä syistä johtuen startti 800km ajolle ajoittui lähemmäs auringonlaskua, jonka vuoksi patjan ja hellyyden kaipuinen Pirkko joutui taisteluun auringonnousua vastaan. Onneksi Lovejoy sekä assistentti olivat vahvasti mukana pelin hengessä; myrskytuuli, synkkä pimeys, jäätävä väsymys sekä kofeiinin yliannostus heikommin. Onneksi matkasta selvittiin kuitenkin pelkillä noloilla tilanteilla, jotka harvemmin ovat Pirkkoa hetkauttaneet, toivottavasti myöskin rekkakuskit selvisivät ilman suurempia traumoja.
Retkueemme rantautui siis takaisin Sydneyyn, kuten myös Queenslandissa riehunut myrsky. Molemmat saivat aikaan vähemmän tuhoa, mutta sitäkin enemmän mielipahaa. Tomaattifarmarin roposet löysivät kuitenkin vihdoin tiensä oikealle tilille, joten tämäkin pilvi sai kuin saikin kultareunuksensa.
Highlightit: tie B33 Adelaidesta läpi kukkuloiden, suolaiset tekojäät, yllättävä ja yllättävän ilmainen lautta Wellingtonissa, Australian perseenreikä, hiihtävät kengurut, Kingston S.E:n jälkimainingit auringonlaskussa, ei niin suicidaalinen kenguru tien laidassa, eka vompatti, aamu Beachportissa, Mount Gambierin kirjaston suihku, palanut metsä rantareitillä Portlandiin, huiput Hamiltonista itään sekä suomalaiselle käsittämätön saunomiskulttuuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti