Muutamia ylimääräisiä kilometrejä myöhemmin saavuimme Echucan viljelysparatiisiin, tai näin ainakin luulimme, kunnes huomasimme cracknistien olevan jo lähempänä helvetin portteja. Kaiken kaaoksen keskeltä löysimme kuitenkin yllättävän organisoidun työleirin, joten päätimme pysähtyä katsomaan, kuinka nopeasti raa'at vihreät tomaatit päätyvät uniimme. Valitettavasti saimme kuitenkin pian huomata, ettei tehdashallin siivous riittänyt siivittämään kohti vakaata vaurautta, tomaattikauden hapuilevasta startista johtuen. Vaikka Pirkko jännästi nauttikin elämänsä ekasta ihan oikeasta paskaduunista, kivasta ja privaatista leiripaikasta jokisuistossa sekä ei niinkään ekoista turkkilaisista faneista, päätimme viikon ihmettelyn jälkeen jatkaa matkaa ja kokeilla onneamme jossain Adelaiden hoodeilla. Toki on myönnettävä, että seurueemme heikohkosta suunnittelukyvystä ja kommunikaatiokatkoksista johtuen, tämä tuli Pirkolle jokseenkin yllätyksenä. Viimeinen 15,5h duunipäivä päätettiin peseytymiseen kosteuspyyhkeillä sekä maukkaaseen chili con carneen nautittuna puulastalla suoraan kattilasta, ja näin olimme jälleen valmiita tien päälle.
Lovejoyn siivittämänä matkasimme läpi autioiden seutujen, tällä kertaa ilman perässä hännystelleitä maastopaloja. Ensimmäinen stoppi oli edessä nopeammin kuin odotettua, sillä maantieteellinen hahmotuksemme ei aivan riittänyt luomaan ymmärrystä siitä, kuinka lähellä New South Walesia olimmekaan. Pirkon viimeiset luottokorttivarat kulutettiin auton uudelleen rekisteröimiseen sekä pakollisiin vakuutuksiin, jonka johdosta masentuneet reissaajat päättivät venyttää taukoa pystyttämällä gourmet keittiönsä toviksi Deniliquinin semisti idylliseen puistomiljööseen. Parin päivän haahuilun jälkeen saavuimme lopulta Adelaideen, jossa toivottavasti natsaa paremmin, luultavasti ei. Katsotaan miten käy, oli miten oli; tiet ovat aina avoinna.
Highlightit: Kylmä kokis helteessä, tahaton vilautus turvakameroille, teltanpysytystalkoot kera Chaquito & the Quedo Brassin, tanssiva nudistileiri, Suomen kesäpäivä, tie ihmemaa Oziin & Louis Armstrong, valtatien auringonlasku ja invakeinu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti