Bilaystok – Miskolc; huh hellettä, tietyömaita ja maisemia. Aamu oli syytä aloittaa tuulilasin pesulla, hampaat hoituivat ajaessa. Viidessä sekunnissa 200km/h kiihtyvä ja ilmastoitu auto olisi ollut ihan jees, mutta pikkuvioista on turha valittaa; harvemmin se vaihtamalla paranee. Tietyömaissakin oli kai puolensa, sillä tällä ajosuunnitelmalla ei liikaa ehdi auringossa maleksia.
Puola oli ihan vitun pitkä, mutta olipahan aikaa pohtia tätä elämän menoa ja rakennella katkeruutta herättäviä mielikuvia sinne landelle ja niihin menneisiin sijoittuvasta elämisen riemusta.
Lopulta yli rajan ja nopea Slovakian ylitys. Saldolisäyksenä toinen harhaan ajo, joka teki yhtä vähän hallaa kuin Puolassa sattunut hetkellinen nukahtaminen tienviittojen seuraamisen osalta. Uuden nihkeä tie jäi näkemättä, mutta saletisti olisi siinä tapauksessa jäänyt kiemurteleva vuoristotiekin kokematta. Tosin niin luultavasti myös Garnun ylikuumenemisen aiheuttamat väliaikaiset vaihteisto-ongelmat.
Yhdellä kahvilla ja xylitolin yliannostuksella päästiin juuri ja juuri Unkarin rajan yli 24h päivystävän huoltoaseman pihaan unille. Taukoa huutaa niin auto kuin kuski.
P.S. Puolan vainajat ei oo eläessään saaneet niin paljon kukkia. Eikä Jeesus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti