Jos ihmettelet missä Mumbain väestö luuraa klo.7 aamulla, käy tsekkaamassa Chowpattyn ranta. Siellä ne on (ja serkut kanssa), lenkkeilemässä tai pelaamassa futista, krikettiä ja ehkä jopa lentistä. Aaminen vauhdissa; eilisen ylijäämistöstä Palok Masalat ja palan painikkeeksi perinteiset kookosmaidot.
Virkistävän kävelyn jälkeen kohti Intian porttikäytävää. Massiivisen etäisyyden vuoksi patikoiminen jäi ajatuksen tasolle ja menopeliksi vaihtui paikallisbussi. Iloisena yllätyksenä autoriksamies, joka pudotti neuvoja kyselleen Pirkon ilmaiseksi seuraavalle pysäkille. Pysäkiltä bussiin ja ulos vaikuttaa teoriassa huomattavasti käytäntöä helpommalta. Onneksi toinen neuvoja antanut miekkonen tönäisi oikeaan bussiin ja ohjeisti vielä rahastajan heittämään ulos oikealla pysäkillä. Ison maailman meiningillä busseissa on rahastuslaitteet VR:n tyyliin, kuten myös konnarit. 20km eli 15inr ja vakuudeksi ihan samanlainen kuitti kuin HSL:ltä, sisällöstä vain sai huonommin selvää.
Matka oli pitkä, mutta antoisa. Kolonialismin jäljet arkkitehtuurissa ovat mm. Colaban tuntumassa edelleen varsin näkyvät kaikesta ränsistymisestä huolimatta. Kun Portugali ja Britannia kohtaavat Intian, ovat tunnelmat jossain Rooman ja Kathmandun välimaastossa.
Intian porttikäytävästä päätin tehdä turistit ja ottaa veneen elefanttiluolille hindukaiverruksia tutkimaan. 130inr ja tuntia myöhemmin saavuin saarelle, jossa oli yhtä paljon hinduja, valkonaamoja, kauppiaita, eläimiä ja roskia kuin joka paikassa muuallakin. Apinoita ehkä vähän enemmän, kuten myös huonoja kodakhetkiä, jotka valkonaamat luonnollisesti hyödynsivät. Törmäsin 250inr pääsymaksuun, joten tyydyin kiipeämään kukkulalle, käymään vessassa jossa oli pönttö, ja palaamaan takaisin.
Paikallisjunalla takaisin kämpille huimaavaan 7inr hintaan. Asemalla Pirkko oli pihalla, mutta onneksi junassa kuvio oli jo ymmärrettävämpi. Naisten vaunussa oli leppoisaa kuten aina ja tuuletus toimi, ovia kun ei ollut. Ilmeisesti junaraiteilla sijaitsevan kaatopaikan ja yleisen käymälän hajusta ehkä valittaisin. Vietnamista 40 000vnd ostetut släpärit saivat jatkoaikaa kun aseman suutari tikkasi pohjat takaisin kiinni huimaavaan 20inr hintaan. Keesi mandariineja, samosat sekä panit mukaan ja matka jatkui, kunnes sivusta kuului "this is wrong". Ilmeisesti harvemmin näkyy valkonaamoja juna-aseman tuolla puolen kun miekkoset jo heti ymmärsivät Pirkolle ohjeistaa tämän eksyneen väärään suuntaan. Danjabadit ja junaraiteiden yli loikkien takaisin.
Viimeiset tunnit omistettiin shoppailulle. Tavoite rinkan lihomisesta saavutettiin ja samalla vuoltiin tuntuva lovi budjettiin. Missä Pirkko ei kuulu joukkoon? Vastaus: Upper worlilla. Kerjäläisnainen sai kuin saikin mukaansa parit korvikset ja conssit ilman turvamiesten puuttumista.
Lähtiessä liian monta samosaa ja viimeiset chait lentokentän termarimieheltä. Hieman saattoi Pirkko synnyttää kärkästä keskustelua vallankäytöstä lentokenttäviranomaisten kanssa, mutta onneksi suuremmilta konflikteilta vältyttiin. Air Asian lento oli yhtä riisuttu kuin aina, mutta sopivasti bongattu tyhjä penkkirivi tarjosi niin makoisat unet, etteivät silmät meinanneet aueta edes Kuala Lumpurin kentällä. Unet jatkuivat lattialla, kunnes Denpasarin kutsuhuuto kajahti.
Kodakhetket: kalteriparvekkeet, variksenpelätin, akrobaattinen satulaan nousu massiivisen perunasäkin kanssa, vuohen ja variksen ystävyys, kuolleet koirat sekä naurava anorektikko.
Ehdoton ykkösdestinaatio tällä reissulla. Tien päällä on ollut huippuhetkiä paljon, mutta destinaatiot ovat harvemmin miellyttäneet. Jottei lähtö ala harmittamaan liikaa, on hyvä syventyä miinuspuoliin, joista todettakoon moottoripyörän vuokraamisen mahdottomuus sekä kallis hintataso. Oikeastaan siis ihan paska paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti