Pitkästä aikaa levännyt mieli ja puhdas keho, olo on kuin ihmisellä. Tievalintakin oli onnistunut ja todisti, että Ruotsi näyttää Ruotsilta. Kävin myös nauttimassa varsin eksoottisen lounaan Oolannissa, ja Ruotsissa kun ollaan, niin toki eksyin myös Ikeaan. Oolanti oli kivempi.
Jos tie 51 Nörrköpingistä Örebrohon oli maaseudun näyttämöä, tarjosi tie 68 Gävleen makupaloja Skandinavian havumetsistä; hienoja molemmat. Jostain Fagerstan läheltä löytyi myös vesihiihtokeskus; en tiennyt, että sellaisiakin on. Tiet 302/272/83/50 Ockelbon kautta Söderhamniin tarjosivat täydellistä ajanvietettä kauniille kesäillalle. Ihana koti/matkailuauto/vapaa-ajan asunto, ihana Pohjola ja ihana elämä.
Koti merinäköalalla tarjosi jälleen hyvät unet ja nostatti valppaassa mielessä kysymysten tulvan. Ovatko kaikki ruotsalaiset karavaanareita tai merimiehiä? Mikä näissä liikenneympyröissä tosiaan on? Palvelevatko johdonmukaisesti sijoitetut nopeudenvalvontakamerat tarkoitustaan, ja missä helvetissä se öljyn mittaustikku on? Niin ja mikä hitto on ambussi?
Se oli myös matka Skellefteåån ja sen yli. E4 kyyditti mukavasti ja aikaakin nopeammin. Onneksi niin, sillä muutoin olisin jäänyt paitsi Sangiksen kylän militaristisesta tarjonnasta. Mutta kiva, että sillä tyyriillä sisäänpääsyllä pääsi myös näihin pienempiinkin laitteisiin.
Kokoonpano kiittää ja kuittaa, next destination: Suomi, Finland ja Oulun koti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti