Toipuminen kosteasta Vietnamista saavutti kuntoutumisvaiheen Palolemin hiekkarannoilla. Viimeinen aamu alkoi perinteisesti klo.7 hujakoilla kuntopiirillä ja hölkällä. Matkalla morjestettiin rivissä kuorsanneet ja haukotelleet possut ja reviireistään tappelevat koirat. Puurot, kookosmaidot ja inkivääriteet napaan jengan parissa ja enfieldejä noutamaan.
Vaan niin jäi ruhtinaallinen kosketus viimeiseltä matkalta kokematta kun periaatteet törmäsivät jälleen kettuun, joka oli ilmeisesti tovereidensa lailla tottunut hyväksikäyttämään jälkeenjääneitä valkonaamoja. Naisten kosketuksella matkaan tarttui vain keltamusta. Niin jäivät taakse vuokranantajan seimikyhäelmät ja The Nestin mainio palvelu, kalliit ruuat ja massiivinen brittipopulaatio.
Viimeisenä vinkkinä Polemin ranta Palolemista noin 30km etelään; ensi talvena siellä saattaa olla jo toinenkin valkonaama. Sen verran on todettava myös fyysisestä hyvinvoinnista, että kurkkupaise vaihtui Intian myötä paiseeseen häntäluussa ja niin käsittämätöntä kuin se onkin; ummetus on vaivannut paikoitellen. Ehdottomana ykkösjuttuna eteneminen skootterista välivaiheiden kautta Enfieldiin. Oi sitä autuasta pärinää ja tärinää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti