Helsinki – Bialystok ja hyvin rullaa! Vanha, muttei nihkeä Volkkarini Garnu osoittautui viimeistään nyt uskolliseksi ystäväksi, ja Istanbul Oriental Ensemble erinomaiseksi tunnelman luojaksi. Tien päällä on helkkarin kiva olla, niin volkkarin kuin Teuvon, eikä Pirkkokaan motkota; ei edes ilman konvehteja.
Joku saattaisi sanoa, että aika landea ja ysäriä ja ne ketkä muistaa niin pitkälle saattaisivat puhua jopa kasarista (siitä uudesta innovaatiosta). Pandan tehtaanmyymälän hoodeilla kasvaneet puolestaan toteavat, että näillä on jotain mitä meillä ei. Tai oli joskus, muttei enää. Meillä siis. Aika monella etupihalla tuli kuokittua, mutta pääasia, että nopeudet olivat kotirauhaa turvaavia.
Kesä on jo tullut ja rypsiöljyt on omasta takaa, tulppaanejakaan ei tarvitse hakea muovitettuna siwasta. Mummoja on niin saakelisti ja kaikki on ajan henkeen trendikkäästi päästä varpaisiin vintageissa. Istuimet kannetaan täälläkin ihmisten ilmoille ja kulkeminen kylästä kylään tapahtuu kätevästi liftaamalla. Ainoa valitus kuskille, joka ei osannut painaa jarrua Latvian uimarantojen kohdalla.
Jossain kohtaa saattoi tulla pyöristettyä nopeuksia ylöspäin, mutta eihän 70km/h rajoitusta ole edes olemassa. Eckerö oli huomattavasti hitaampi kuin Garnu, mikä söi harmillisesti ajotunteja. Suurempiin taukoihin ei valitettavasti näillä aikatauluilla, rajoituksilla tai rekoilla ollut varaa, mutta onneksi parit take away kahvit, buffetista varastetut eväät sekä tusinan verran purukumia pitivät kätevästi koko komppanian tiellä. Teistä en kuitenkaan valita, enkä viitoista, mutta sen verran totean, että Liettuan vingette oli aika turha.
Puolan stoppi oli otettava viimeistään siinä vaiheessa kun pimeys oli jo synkkää ja takaraivossa alkoivat sykkiä äidin ja isän iskostamat fantasiat ryöstöistä, raiskauksista ja paloittelusurmista. Mieltä eivät rauhoittaneet edes sankoin joukoin päivystäneet poliisit, jotka väänsivät tikusta asiaa. Väärinkohtelusta tuohtunut Pirkko puhui kuitenkin niin sujuvasti englantia ja politiikkaa, ettei käsirautoja pyynnöistä huolimatta saatu, eikä niitä sakkojakaan. Rekkakuskien lorttolan pihaan oli kuitenkin kätevä parkkeerata ja Garnun etupenkillä hyvä nukkua; perätilaan en vielä uskaltanut.
Varoitus! Via Baltican varrella on keskimääräistä suurempi riski päätyä mustan aukon imuun. Niin mopoilla kuin autoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti