Ostin pyörän! Maailman hienoimman menopelin! Siinä on kori! Tiiättekö siis kori! Ja tarakka! Ja pehmeä satula! Ja se on mulle ihan liian pieni! Sillä on niiiiin mahtavaa huristella pitkin Huen katuja. Edes liikennesääntöjen puuttuminen ja vilkas liikenne eivät haittaa. Koska mulla on maailman hienoin pyörä!
Olin juurikin kävelemässä pyöräostoksille kun cyclomies pysäytti ja tarjosi valmiiksi tingatulla hinnalla kyytiä pyöräputiikkien paratiisiin. Totesihan tuo, että voi auttaa löytämään hyvän ja edullisen pyörän paikallisten hinnoilla. Oli se supliikki mies, voi notta olikin. Ja puhui enemmän englantia kuin 90 % paikallisista (empiirisen ei niin objektiivisen tutkimuksen tuloksia). Noh, koska kyyti tarjottiin niin halvalla, päätin ensimmäistä kertaa luopua lihaksikkaiden reisieni tarjoamasta kyydistä. Niin siinä kävi, että hulppeiden maisemien jälkeen mies tinkasi pyörän ilmeisen hyvään hintaan. Miljoonan pyörä irtosi jopa hieman halvemmalla. Tarkistelin pyörän arvoa vielä luotettavilta tahoilta jälkeenpäin, ja niin näyttäisi olevan, että maailmassa on vielä reiluja ihmisiä jäljellä.
No se piristi hieman maan pinnan tuntumaan laskeutunutta mieltä. Nokka on ollut jo tovin tukossa ja ammattitaitoisena hoitsuna arvioin ruumiinlämmön käyneen paikoitellen suotavaa korkeammissa lukemissa. Mutta kuten sanottua; parempi räkää nokasta kuin vettä pyllystä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti