Perfume riverin (paskapuron) pohjoispuolella sijaitsevassa keisarillisessa linnoituksessa mieli lepää. Ottaen huomioon, että aika on tehnyt tehtävänsä ja sodan jäljet ovat massiiviset, ei alkuperäisestä ole juurikaan jäljellä. Keskeisen maantieteellisen sijaintinsa vuoksi Huessa sattui ja tapahtui. Hue sijoittui rajakaupunkina osaksi Etelä-Vietnamin tasavaltaa, joten Victor-Charliet valtasivat kaupungin, josta luonnollisesti seurasi ilmeisen turhia liittoutuneiden vastaiskuja.
Alkuperäisesti linnoituksen rakennutti 1802 Nguyễn Phúc Ánh aka Gia Long, joka julistautui Vietnamin hallitsijaksi. Kehältään noin 2,5km pituinen kivimuurien ympäröimä alue muodosti nk. kielletyn purppurakaupungin. Tarkoituksena oli rakentaa hienohelmoille omat mestat, jonne räkänokilla ei ollut asiaa. Rangaistuksena harha-askeleista, mikäpä muu kuin teloitus.
Perus fengshui -meiningillä on menty kun mestoja on laitettu pystyyn. Myös Pirkko Pikakävelijä joutui ottamaan leppoisia askeleita ja istuskelemaan välillä alas nautiskelemaan seesteisyydestä ja kauneudesta, jota kaupunki kaikessa karuudessaan tarjosi. Turistit katosivat todellisuudesta, eikä muurien ulkopuolinen tööttäily kantautunut enää korviin. Isot lehtipuut, puistoalueet ja massiiviset rakennuksia kiertävät altaat lienevät rauhoittavan pahimmankin touhottajan.
Hirveän paha mennä sanomaan mitä on rakennettu milloinkin, mutta olettaisin, että pääasiassa kivimuurit ja rauniot ovat alkuperäistä tavaraa. Toisaalta myös selkeästi restauroidut (jopa täysin uudisrakennetut) tekivät vaikutuksen. Estetiikkaan on panostettu; yksityiskohtia on paljon, muttei liikaa. Tyyli ei ollut lainkaan pröystäilevää vaan sangen eleganttia. Mosaiikkia on käytetty runsaasti koristeluissa (lasi + posliini), muutoinkin koristelut lähinnä reliefejä. Siltoja, portteja ja hienoja kiviröykkiöitä. Mitä muuta, ei kai sen kummempaa. Mutta ihan kiva. Ja näkemisen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti