Suureksi ilokseni pääsin vertailemaan suomalaista sekä vietnamilaista sairaanhoitoa myös kurkkupaiseen operoimisen osalta. Arvottiinhan sitä sitten monta päivää, että onko se paise vai eikö se ole. Välillä oli, mutta sitten taas lakkasi olemasta ja lopulta ei enää edes tiedetty kenen nielusta on kyse. Tässä kohtaa ei juuri eroavaisuuksia Suomeen. Se on kyllä todettava, että Suomessa ihmisiä ei onneksi jätetä kärsimään, vaikka kohtusi vuotaisi kuiviin. Onneksi valehteleminen on kuitenkin ollut aina vahvuuteni.
Eihän me silti lopulta mitään puhkottu vaan alettiin i.v.-antibiooteille. Parempi kai näinkin, koska p.o. antoivat sellaisia myrkkyjä, että ilmassa oli välillä anafylaktista sokkia ja välillä psykoosia. Olisi pitänyt jäädä sairaalaan, mutta olisi se kai ollut aika tyhjänpäiväistä istua siellä odottelemassa, että saa 2x vrk injektion, koska tiputustahan me ei tietenkään käytetä.
Puitteet oli ok, mutta saatoin hieman vaivaantua, kun korvaoperaatiosta toipunut tokkurainen teinityttö revittiin kesken unien sängystä valkoisen eliitin alta pois. Siihen en suostunut. Enkä siihenkään, että karttureina toimivat hoitsutytöt olisivat juosseet vapaapäivinään seuraneiteinä hakemassa shotteja. Voi olla, että aiheutin kulttuurien välisiä konflikteja, mutta minkäs teet. Näin on minut kasvatettu (jätetään ne piinaavat väittelyt mamujen kotoutumisesta/kotouttamisesta tällä erää väliin).
Huomenna sitten reippaana taas hoitsuilemaan. Ensi viikolla on jopa kolmena päivänä 2h luennot, eli kokonaiset 5h päivässä aktiivista osallistumista. Jos saisi vielä aloitettua ne kieliopinnot, niin ei tarvitsisi olla koko ajan niin pihalla, nimittäin pihallahan sitä on. Vietnamissahan vallitsee perinteinen aasialainen kulttuuri ts. rehellisyydestä ei ole tietoakaan. Aina on hymy naamalla; välillä se osoittaa tyytyväisyyttä ja välillä nyrkkiä anaaliin. Puukkoa saat selkään joka mutkassa ja saakelin ketut tekevät kaikkensa huijatakseen. Mutta ihan sama, ihmiset näyttää kivemmalta kun ne hymyilee. Tai niin olen kuullut. Mutta osaisi kieltä paremmin, niin voisi itse irvistellä keskisormi pystyssä ja huudella solvauksia takaisin.
Toisaalta sama kai se koskee länsimaalaisiakin. Hedonismi on kantava voima ja pyrkimyksenä on kaikin puolin välttää minkäänlaista todellista kontaktia ihmisten kanssa. Hedonismi on toki ihan jees sinänsä, kunnes se alkaa pikku hiljaa syömään sisuskaluja. Sitten on tietysti tylsät ihmiset, joista ei ole sitäkään iloa. Onneksi silloin tällöin sattuu muutama helmi vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti