Olipa muuten kivat maisemat Delhin lentokenttämetrossa. Ja kiva metro. Kiva kenttä ja kivat ihmiset. Kivat samosat, vaikkakin kalliit. Turvatarkastuksen kopeloiva nainenkin hymyili ja lateli kohteliaisuuksia. Tykkäsin tuosta uudesta Delhistä.
Delhi näytti ilmasta katsottuna kiehtovalta ja kiitorata oli kiihottava, hyvästit olivat lähes haikeat. Air India toimii, höystettynä kana- ja kasvisaterialla, Bollywoodilla, Star Warsilla ja Robinson Crusoella. Jokaiselle klassikolle on aikansa; Defoen onni oli huonolla ja ylihinnoitellulla valikoimalla varustettu lentokenttäkirjakauppa, Star Warsia selitän vain Kotinurmella.
Jännittävä muutos siirtyä maasta, jossa juuri kukaan ei puhu englantia, maahan, jossa ei juuri muuta puhutakaan. Saigonin riisihattu oli vähemmistön edustaja, täällä häviäisi massaan. Englanninkielisten sanomalehtien saatavuus on ollut ehdotonta plussaa, luettavia sanomalehtiä ehdittiinkin jo viime kuukausina kaivata. Jännä tämä aasialaisten yhteiskuntien kehitys ja sen vaiheet. Eihän toki niputeta.
Goa on. No ainakin se on kuuma.
P.S. Seuraavana tavoitteena vakiinnuttaa vietnamilainen ei ja intialainen kyllä osaksi omaa elekieltä. Melkein hienompaa kuin osata solmia kirsikan kanta kielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti