Sofia - Gorno Pole – Ivaylovgrad – Edirne – Silivri:
Tuhansien
luolien ja satojen järistysten maa tarjosi parhaita palojaan Gorno Polen
maalaiskylässä. Täällä pärjäät hyvin, mikäli vedät topan röökiä & pari
litraa rakiaa päivässä. Vaikka tunsinkin itseni tässä suhteessa syrjityksi,
tekivät miljöö ja ilmapiiri silti oloni kotoisaksi. Mahtava kyläyhteisö, jossa
jokainen voi hyödyntää omia vahvuuksiaan, eikä ovia tarvitse lukita yöksi. Melkein
kuin dokumenttielokuvien Kanada.
Pari päivää downshiftauksella,
vaikka kohokohtien perusteella luulisi olleen jopa hektistä. Highlightteina suolaiset,
eli helvetin hyvät paikallisherkut, avara luontodokkari irl, sekä Kirilin veljesten
kunniaksi pidetyt Vaajakosken kohinat. Kohinoiden landskape ja musiikkitarjonta
olivat toki paremmat (ei siis sisältänyt popfolkia). Evääksi naapurin mummolta
fetaa ja jogurttia, ja näin jatkui matka kohti Istanbulia.
Vihdoin
päästiin myös Ivaylovgradin kautta Kreikkaan, missä viivyttiin juuri sen verran,
että renkaiden kulutuspinta tuli testattua. Tulokset eivät olleet toivottavia.
Kaikesta huolimatta jatkoimme matkaamme Turkkiin ja Edirnen provinssiin.
Rajatarkastus oli sen verran perusteellinen, että green cardillekin tuli
vihdoin käyttöä.Silivrin pikkukaupunki tarjosi meluisan yöpaikan sekä mahdollisuuden käyttää ihmisten etupihoja saniteettitiloina. Tämähän kostautui, sillä 6h rajanylityksestä Garnu oli jo merkattu koiran kuolalla sekä kissan pissillä. Kaikista kommervenkeistä huolimatta on todettava, että kaunis maa se tämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti