Oulu oli entisensä, ja myös yllätysvisiitti Keski-Suomeen vallan mainio. Kintaus tarjosi soutuveneestä perinteistä suomalaista järvimaisemaa, ja koivu kannolta katsottuna taidetta parhaimmillaan. Rantasauna ja kylmä vesi rauhoittivat onnistuneesti varsin kovilla kierroksilla käyneen kartturin.
Saatan olla huono kuski, mutta selvästi hyvä kartturi. Ja silti uskallan väittää, että ajaminen on ihan mun juttu. Kameraa ei onneksi taaskaan ollut mukana, sillä kodakhetket eivät olisi mahtuneet muistikortille. Pirkon muistikapasiteetti on toivon mukaan tilavampi.
Isän kylmän sodan aikaisille kilpavarusteluille tai itsepuolustuskurssin opeille ei onneksi ollut käyttöä. Varsin yllättävä käänne kuitenkin, että Pirkko sattui jälleen kerran osumaan keskelle luonnonmullistuksia; ja toki selvisi pelkällä säikähdyksellä. Tällä kertaa säilyi myös Sirkesalon levy.
Ja sitten terkkuja kotiin – osioon: Fredolle terkut, että näin ainakin strutseja, korppikotkia ja kattohaikaroita. Rillulle tiedoksi, ettei ne muuallakaan osaa ryhmittyä tai käyttää vilkkua.
P.S. Garnulla on saatanan iso suku!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti